Pyjamapäivä

Pyjamapäivät on yleensä kai pyhiä, siis suunnuntai-päiviä?! Itte kuitenkin ajattelin viettää tänään sellaisen, siitäkin huolimatta että pihamaalla näyttää aikojen perästä aurinkokin näkyvän ..No, mieli huoleton :D sillä äsken juur sovin kanssa <3 -ystäväin, ett huomis-iltana reippailemma ennen perjantaiks luvattua myrskymatalaa ..

ei mun, mutt mummun <3 pyjamalook viime mökkireissulla -täss pimeess pikkulaan menoss ..

Tää pyjamapäivä vois olla vähän niinku lahjaks ittelleni, sillä oudon harvoin viime aikoina on tullut pyjamapäiväiltyä kirjoitellen ja lueskellen sängyssä koko pitkän päivän ajan! Mutta pakkas ihan itteänikin naurattamaan kun huomasin jo pohtivani, että oon sitt "sairaslomalla tänään" josjakun ovikello soi ja siellä on taas joku piipunmyssykauppias tai ilmastointikavnavienpuhdistusfirman edustaja, joita pakkaa kovinkin liikkumaan näin arkipäivinä oveltaovelle -periaatteella. Yllättävää, mutt niin se vaan on -oon ny huomannu kun en tee sitä tavallista kaheksasta-neljään työvuoroa niin ett olisin päivät aina työmaalla ja kotoa pois ..

Voi miten ihastuttava tuo Johanna Iivanaisen "lahja-lauluni" <3 olikaan "..aamutohveleissa ja -takissa haen aamulehden, ja harakoille huikkaan huomenet janiinedelleen .." Ihania pieniä arjen iloja :D -tuntui oikeesti hyvältä tulla muistetuks noilla ajatuksilla -vielä kiitos sulle Ee <3 ! En tiedä jos vaikka toisinaan piipahtelet  täällä blogissain ..Tuntuu niin likeiseltä kun tänä aamunakin - nykki just- köpöttelen aamutohveleiss ja -takiss ..ja lueskelin sanomalehen just äskettäin toss soffass kanssa pikkulintujeni, muutaman närhen ja oravan <3 ..Parhaimpina muistoina näistä ope-ajoista jää kyll yhtenä mun mieleen juur nää kertomanilaiset kiireettömät aamut, ja tietysti moni moni muu asia ..Voi tarttukaa toisekki tilaisuuksiin, mitä niitä sitte teille tarjoutuukaan :D -nää on niin loistavia mahollisuuksia oppia uusia asioita, ja tutustua uusiin ihmisiin ja uusiin puoliin ihan jo omassissessään ..

Ny, loikkaan petiin! Sain lahjaks myös tositarinan hoivakodinkissa Oscarista, joka vaistoaa aina jollain kumman tavalla  hoitokodin asukkaiden lähestyvän kuoleman, ja haluaa olla turvana ja läsnä noissa tilanteissa, jotka meille ihmisille usein tuntuu vaikeiltakin ..Kauniin ja herkän tarinan on koonnut Steere housen hoito- ja kuntoutuskeskuksessa pitkään työskenellyt tohtori David Dosa. Aloittelin kirjaa jo viime yönä, ja ihastuin kovasti ..eikä ihme sillä tällä hetkellä opettajaurani myötä vanhukset ovat tosi likellä mun sydäntäni ..ja täytyy myöntää, ett vähän alkaa kyll olla jo ikävä ihanaista Iina-terapiakissaammakin sieltä mun oikeista töistä ..Eli joitakin yhtymäkohtia löytyy mulla tähän Oscarin tarinaan <3 ..

Ei kun mukavaa aurinkoista (pyjama)päivää toivotellen Förstiina, se ensimmäinen perämies meidän paatist :D

PS. Oon mä toki töitäki jo aamust tehny -sähköposteja vastaillu, puhelinasioita hoitanu ..ja pöydälläkin jo ihan mukava pino valmiiks tarkistettuja opiskelijoiden tehtäviä ..Niin ett tiedoks, etten mä ihan oo vaan lorvannu ;D !