Sadepäivä virkistyi työpäivän päälle mukavasti vaihtelevaksi auringonpaisteeksi ja pilvipoudaksi. Kirjepostilaatikkoa hakiessain päätin ajella -jo iltapäivällä ainakin lomalaisista jos ei meistä muista vielä niinkään- täyttyvän iltatorin kautta kotiin.
Siellä, työpäivän päälle, höyryävän kaffikupin ääress kera Laventelipikkuleipien syntyi yks kesän mieleenmuistuvimpia hetkiä <3 . Tapasin pitkästä aikaa ihanan Laventeli-torikauppiaan, ja hänen juttusilleenhan tietysti poikkesin ja pitkään viihdyinkin. Hän on suloinen -unelmoiva nautiskelija, herttainen Laventelinviljelijä -rouva Unkarista. Ollaan jotenkin samanlaisia hengiltämme, koen ..Vaihdettiin kuulumisia, juteltiin Laventelista, Ranskan Provencesta, Unkarin kesästä ..Ens viikolla vielä tavataan, sovittiin ..
Ostin häneltä kaksi pussillista pikkuleipiä ja Laventelin tuoksua hypisteltäväksi ja tuoksuteltavaksi tulevan talven aikana. Tuoksu vois hyvin toimia vaikka voimana ja jaksamisen apuvälineenä pitkiss palavereiss tai rohkeutena ja vahvuutena arjen haasteellisemmissa hetkissä, apuna töissä ja tehtävissä joiden suhteen toivoisin parast' mahollist' onnistumista :) ..Päätin, että säilytän sitä laukussani yhdessä Hyvien ajatusten -kirjan kanssa, näin se kulkee aina matkassani missä tahansa kuljenkin.
"Ihanaa, ihanaa, voi miten ihanaa .." -kirjoittaa yhdessä kivassa postikortissa Virkkukoukkusen "tytöt". Pienistä jutuista syntyy isoja, merkityksellisiä asioita -kauniita muistoja, voimaa ja rohkeutta jos niin tahtoo -onneks rupesin tahtomaan aikoinaan minäkin <3 .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti