"Kyll tää ei oo naisten hommaa!!"

Näihin aikoihin viime tiistaina (ennen puolta yötä) kaikk oli varsin hyvin, vaiks takana oli hurjan tuulinen iltapäivä. Onneksemme oltiin päivällä jo ehditty suojaisimmille vesille ennen kuin tuuli yltyi omassa mittakaavassani vähän turhan väkeväksi Brac'n ja Hvarin saarten välissä. Täksi yöksi -siis tiistain ja keskiviikon välinen yö viimeviikolla- oli kyll annettu varoitus 20-40 knots (en nyt muista suuntaa, ja kippariki jo nukkuu) -eli meidän mittapuuss 10-20 m/s, mutt ei päivällä silti pitäny tuulla kummemmin .. 

Kun oltiin selvitty avomereltä (luetaan: selän takana ei mitään ennen Italian rannikkoa), meillä oli ajatus mennä viettämään iltapäivää upealle Zlatni rat -baech'lle, mutta koko ajan navakoituva tuuli myös "suojassa" saarten välissä sai meidät muuttamaan suunnitelmia ja ruvettiinkin samointein etsimään ankkuripaikkaa yötä varten.

Aika mukavasti tuulelta suojassa ankkuroiduttiin lopulta kauniiseen laguuniin, jossa oli meidän lisäksi oliskoollutparisenkymmentä paattia, joista muutamat hurjan hienoja valtavia jahteja  muummuass Amerikan lipulla janiinedespäin ..No, laitoimma siinä illallisen kera viinin ..jälkkärikaffiteltiin illan hämärtyessä, lueskeltiin ..ja mentiin nukkumaan. Tuuli, mutta ei liikaa ..kippari kävi muutamia kertoja kattomassa pitääkö ankkuri, kaikk oli ookoo joten jatkoimma unia ..

No, tovin perästä herättiin taas kun tuuli kovempaa ja kovempaa ..Kippari tuumas, että meidän on mentävä kasaamaan bimini (aurinkokatos) avotilan yltä -tuulee niin kovaa että tuuli repii sen muuten rikki. Mentiin yhdessä ja saatiin se aika hyvin kootuksi suojansa alle. Samalla kattelin ympärille, ja sanoin kipparille "kato, tuo vene (hulppea luxusjahti!) liikkuu!!" Kippari tuumas ens, ett "sill on ankkuri irronnut, eikä oo saanu sitä pitämään, se joutuu ajamaan hiljokseen jottei törmää toisiin veneisiin" ..kunnes hoksattiin, että meidän vieressä ollutta valtavaa jahtia Amerikan lipulla ei näy missään ..eli m-e-i-l-l-ä ei ankkuri pidä, ja ollaan ajautumassa tuon hulppean purren kylkeen!! Kippari oli samantien kannella nostamassa ankkuria ylös ja minä ruorissa pimeässä pitämässä venettä hallinnassa niin ettei se tuossa hurjassa tuulessa ajaudu noiden kalliiden tai muidenkaan veneiden päälle ..Ankkuri saatiin ylös, ja laskettiin uudelleen alas kertaa tosi monta, mutta tuossa tuulessa ei saatu sitä pitämään ..Kun ankkuri saavutti lopulta pohjan, vene oli jo ehtinyt karata tuulen mukana paikkaan mihin sitä ei olisi voinut edes jättää -liian likelle toisia veneitä, liian likelle sisääntuloväylää, poijuja tms ..

Tehtiin töitä varmaan pari tuntia ..ankkuri ylös, alas, ei pidä, uudestaan ..sitt välillä vain ajettiin ..Muistan kun kattelin välillä pimeää tähtitaivasta, oli tosi lämmin ja niin kaunista ..samalla näin purjeveneen tulevan sisään laguuniin siinä karmeessa tuulessa mustalta pimeältä mereltä -allokkoa siellä en hirviä ees aatella ..siellä oli useampi mies kannella, ruoriss janiinedelleen ..Kippari tuumass mulle, ett "ne tuli sieltä mihin mekin meinattiin jäädä -ei siellä voi olla tällä kelillä .." Eli siis, mekin oltais voitu olla tuolla mustalla merellä tällä kelillä pimeess! Sillon musta oikeesti tuntu siltä, ett tää ei tosiaankaan oo naisten hommaa, tää on miesten juttu, en tuu ikinä enää tänne jos vain joskus kotiin täältä selviän!!

Lopulta kuitenkin saatiin ankkuri pitämään, ja päästiin nukkumaan ..Itte jäin nukkumaan avotilaan, missä vähän väliä tarkistin tilanteen, ollaanko vielä paikoillamme ..Kippari nukku ihan erilailla rauhallisesti keulakajuutassa, hää kun ties ett kyll se ny pitää ku se kerran saatiin pitämään ..

Aamulla herättiin kauniiseen auringon paisteeseen, sirkkojen siritykseen, kirkonkellojen soittoon. Tuuli oli täysin tyyntynyt. Oltiin kovin kiitollisia siitä, että herättiin siinä myrskyssä ja noustiin biminiä kokoamaan ja sen johdosta pystyttiin välttymään mahdollisesti varsin ikäviltä seurauksilta. Ja kas vain, iltapäivällä olin  jo taas  valmis tulemaan tänne, tai siis menemään sinne <3 milloin tahansa, toivottavasti mahdollisimman pian uudelleen.

Kylläpäs mä nyt elin väkevästi uudelleen  nuot hetket. Karmeeta se oli,  mutt selvittiin kuitenkin! Jälkeenpäin kun on tuosta yöstä juteltu, kippari sanoo "mikä siinä ny mukamas oli, ankkuri rekass, sitä sattuu ..miten se oli sulle niin karmee kokemus"..Hmmm -niin, en tiiä ..mullon vähän tyylinä tuntee aina "satasella" -sillon ku on ihanaa ja nahtävästi myös sillon ku on karmeeta ..tai sitt toi vaan on vähän niinku enempi miesten hommaa, tai oonks mää silti vielä vähän kokematon, vai ..en tiiä ..

Olispas ollu mukava liittää tähän muutama valokuva noista tunnelmista, mutta ikävä kyllä meillä ei näämmä kummallakaan käyny mielessä valokuvaaminen tuona yönä ;) ..Mutt ny mä loikkaan lakanoihin -kello on kohta kaks ..Saapas näkyä tuleeko makkariss myrskynen yö ;D !!

Ihanainen huominen viime viikolla vietettiinkin sitten voih <3 niin kauniilla Hvar'n saarella  ..